Marraskuu -- November

You would like to read it in English? OK, click this.

Vuosi sitten seuraavat sanat Heikki Salon Miljoonasateelle sanoittamasta laulusta Marraskuu kuvasivat tunnelmiani liiankin hyvin:

Ohi syyskuun
läpi repaleisen lokakuun
kaipuun kaljakori kilisee
yli taivaan
päivät niinkuin varisparvi
raahautuu

Sitä mukaa kuin päivät lyhenivät ja pimenivät, pimeni myös mielialani.

Vielä elokuun 2007 alussa olin siinä uskossa, että jatkaisin tulevana talvena opettajana samassa helsinkiläisessä oppilaitoksessa kuin edellisenä talvena. Toisin kävi. Työsuhteeni oppilaitokseen oli määräaikainen, eikä sitä jatkettu, vaikka vielä kesäkuun alussa esimieheni antoi minun ymmärtää, että työ jatkuisi syksyllä. Toinen ihminen sai minun työni. Syyskuu meni ihmetellessä ja sulatellessa tapahtunutta.

Koska minun oli annettu ymmärtää, että työni jatkuisi, en ollut etsinyt uutta työpaikkaa keväällä enkä kesän aikana, jolloin opetusalan työpaikkoja on eniten avoinna.

Elokuun keskivaiheilla aloin lopulta työnhaun. Toivottomaksi tietämäni etsinnän. Opetusalalla ei töitä tietenkään ollut tarjolla; olihan lukuvuosi juuri oli alkanut ja vakanssit täytetty. Elättelin kuitenkin toivoa, että löytäisin äitiyslomasijaisuuden tai muuta vastaavaa.

Syyskuun lopussa annoin periksi. Opetustyötä en tulisi saamaan ainakaan ennen kuin syksy olisi pitkällä. Oli tullut aika pohtia, mihin muuhun työhön minusta olisi.

Keskustelin asiasta Kluuvin työvoimatoimistossa korkeakouluneuvoja Mervi Salokantelen kanssa. Olen kiitollinen Mervin avusta. Hänen opastuksellaan löysin useita osaamisalueita, joita en ollut aikaisemmin hyödyntänyt työnhaussa. Päätin yrittää viestintäalalle.

Lokakuussa olin välillä toiveikas, sitten taas epätoivoinen. Yhtäältä uudelle toimialalle pyrkiminen oli innostava juttu, mutta toisaalta työnhaku takkuili monella tapaa. Tiedusteluihini vastanneet ihmiset olivat periaatteesa kiinnostuneita, mutta pahoittelivat, ettei minulla ollut kyseisen alan koulutusta tai työkokemusta. Yksikään heistä ei tuntunut tajuavan, että niin vaatetussuunnittelijan kuin opettajankin työ on nimenomaan viestintää. Mielialani vaihteli yhtenään, ja miehenikin alkoi olla huolissaan minusta. No, kaljakoreja en sentään kilistellyt.

etkö tiedä
voi yksinäisen miehen viedä
marraskuu

Marraskuu oli viedä minutkin. Pimein aika vuodesta on aina ollut minulle vaikea jakso. Olen aamusta iltaan rättiväsynyt ja haluton yrittämään yhtikäs mitään. Vuosi sitten minun olisi pitänyt olla pirtsakkana ja innokkaana kolkuttelemassa viestintäyritysten ovia. En ollut. V-käyrä senkun nousi, kunnes sekään ei enää pitänyt minua pystyssä. Romahdin masennukseen.

eihän täällä liekit uhkaa
täällä pikkuhiljaa pohjaan poltetaan

Mervi työvoimatoimistosta jälleen heitti tarvitsemani köyden. Marraskuun hiipuessa joulukuuksi vedin itseni masennuksen suosta takertumalla rakkaimpaan harrastukseeni: päätin yrittää löytää töitä kirjojen parista. Oli aika suunnata ponnistukseni jälleen uusiin yrityksiin, tällä kertaa kustannusalan yrityksiin.

Mutta ei minusta tullut kustannustoimittajaa, ei tullut edes oppikirjojen kirjoittajaa. Yritykset olivat periaatteessa kiinnostuneita minusta ja osaamisistani. Juuri tuolloin töitä ei ollut kuitenkaan tarjolla. Piti jäädä odottamaan.

Odottelu vei minut uudestaan masennukseen. En tiedä, voiko turhauttavasta työnhakemisesta tulla burn out, mutta pohjaan palaneelta minusta ainakin tuntui.

eilen torin laitaan

kasvoi mandoliinipuu

Odottelu päättyi 20.5.2008. Kävin tuona päivänä viimeisen keskustelun Mervin kanssa. Kerroin hänelle, että halusin lopettaa työpaikan etsimisen ja sen sijaan työllistää itse itseni, yrittäjänä. Kerroin hänelle syyt, ja hän myönsi ne päteviksi.

Ensimmäinen syy yrittäjäksi ryhtymiseeni on se, että minun on vaikeaa löytää työpaikkaa. Syitä tähän on useita, mutta tärkein on koulutustasoni. Niin oudolta kuin asia saattaa vaikuttaakin, minulle on työllistymisen este se, että olen korkeasti koulutettu.

Käsi- ja taideteollisuusalan vaatetuksen ammatti-opettajan paikkoja pääkaupunkiseudulla on niukasti, ja vain osaan niistä vaaditaan maisterin tutkinto, joka minulla on. Jos työn pätevyysvaatimus on omaa tutkintoani alempi, työnantaja ei valitse minua. Miksi hän niin tekisi, kun tarjolla on suuri määrä minua halvempia työntekijöitä, jotka suoriutuvat työstä aivan hyvin?

Lisäksi, kun haen viestintäalan töitä, työkokemukseni ja koulutustasoni välillä on ristiriita. Koska työkokemukseni on toiselta toimialalta, on minun haettava aloittelijatason työtä, joka on sopiva myös korkeakouluopintonsa juuri päättäneelle nuorelle. Minulla on koulutuksen lisäksi yli 20 vuoden työkokemus, joten minulle tulee maksaa enemmän palkkaa kuin vastavalmistuneelle. Ei liene vaikea arvata, kenet työantaja valitsee.

Työllistymisen esteiden lisäksi yrittäjäksi ryhtymiseni johtuu muistakin syistä, joista suuri osa liittyy persoonaani. Tärkein näistä muista syistä on kuitenkin K:n kanssa ideoimamme loistava liikeidea. Ilman sitä yrittäjäksi ryhtymiseni olisi yhtä tyhjän kanssa.