Vuokralla

You would like to read it in English? OK, click this.

Jätin blogin runsaaksi kahdeksi kuukaudeksi. Päivän tunnit eivät tuntuneet riittävän edes töihin, joita yritystoiminnan käynnistäminen vaati, saati sitten bloggaamiseen. Esteitä ja vaikeuksia on piisannut. Selvittelyyn ja etsimiseen on mennyt tunti poikineen.

Nyt on kuitenkin päästy viimeisen suuren esteen yli; olen saanut hallintaani liiketilan. Olen vuokralaisena Kruununhaassa, Helsingissä, kerrostalon kivijalassa. Osoite on Liisankatu 6.

Tilassa on suurehko myymälähuone ja tarpeisiini riittävän tilava työhuone. Huoneiden välissä on pieni, käytävämäinen huone, jonka ristin keittiöksi, koska aion sijoittaa sinne jääkaapin, vedenkeittimen ja mikroaaltouunin.

Myymälähuoneessa on kaksi näyteikkunaa, joten tuotteita pääsee vaivattomasti esittelemään kadulla kulkijoille.

Sisälle päästäkseen asiakkaiden ei tarvitse kiipeillä portaissa. Myymälän lattia on samalla tasolla jalkakäytävän kanssa, joten liikkeeseeni pääsee tulemaan helposti myös pyörätuolilla liikkuva ihminen.

Muutenkin liikkeeseen on helppo tulla. Esim. Rautatientorilta, Ateneumin edestä, pääsee paikalle bussilla; pysäkki on kivenheiton päässä liikkeestäni.

Otaksun, että tilan remontti valmistuu helmikuun loppuun mennessä. Odotan jo kovasti avajaispäivää!

November -- Marraskuu

Haluaisit lukea jutun suomeksi? OK, klikkaa tätä.

Translation from Finnish into English in progress

Marraskuu -- November

You would like to read it in English? OK, click this.

Vuosi sitten seuraavat sanat Heikki Salon Miljoonasateelle sanoittamasta laulusta Marraskuu kuvasivat tunnelmiani liiankin hyvin:

Ohi syyskuun
läpi repaleisen lokakuun
kaipuun kaljakori kilisee
yli taivaan
päivät niinkuin varisparvi
raahautuu

Sitä mukaa kuin päivät lyhenivät ja pimenivät, pimeni myös mielialani.

Vielä elokuun 2007 alussa olin siinä uskossa, että jatkaisin tulevana talvena opettajana samassa helsinkiläisessä oppilaitoksessa kuin edellisenä talvena. Toisin kävi. Työsuhteeni oppilaitokseen oli määräaikainen, eikä sitä jatkettu, vaikka vielä kesäkuun alussa esimieheni antoi minun ymmärtää, että työ jatkuisi syksyllä. Toinen ihminen sai minun työni. Syyskuu meni ihmetellessä ja sulatellessa tapahtunutta.

Koska minun oli annettu ymmärtää, että työni jatkuisi, en ollut etsinyt uutta työpaikkaa keväällä enkä kesän aikana, jolloin opetusalan työpaikkoja on eniten avoinna.

Elokuun keskivaiheilla aloin lopulta työnhaun. Toivottomaksi tietämäni etsinnän. Opetusalalla ei töitä tietenkään ollut tarjolla; olihan lukuvuosi juuri oli alkanut ja vakanssit täytetty. Elättelin kuitenkin toivoa, että löytäisin äitiyslomasijaisuuden tai muuta vastaavaa.

Syyskuun lopussa annoin periksi. Opetustyötä en tulisi saamaan ainakaan ennen kuin syksy olisi pitkällä. Oli tullut aika pohtia, mihin muuhun työhön minusta olisi.

Keskustelin asiasta Kluuvin työvoimatoimistossa korkeakouluneuvoja Mervi Salokantelen kanssa. Olen kiitollinen Mervin avusta. Hänen opastuksellaan löysin useita osaamisalueita, joita en ollut aikaisemmin hyödyntänyt työnhaussa. Päätin yrittää viestintäalalle.

Lokakuussa olin välillä toiveikas, sitten taas epätoivoinen. Yhtäältä uudelle toimialalle pyrkiminen oli innostava juttu, mutta toisaalta työnhaku takkuili monella tapaa. Tiedusteluihini vastanneet ihmiset olivat periaatteesa kiinnostuneita, mutta pahoittelivat, ettei minulla ollut kyseisen alan koulutusta tai työkokemusta. Yksikään heistä ei tuntunut tajuavan, että niin vaatetussuunnittelijan kuin opettajankin työ on nimenomaan viestintää. Mielialani vaihteli yhtenään, ja miehenikin alkoi olla huolissaan minusta. No, kaljakoreja en sentään kilistellyt.

etkö tiedä
voi yksinäisen miehen viedä
marraskuu

Marraskuu oli viedä minutkin. Pimein aika vuodesta on aina ollut minulle vaikea jakso. Olen aamusta iltaan rättiväsynyt ja haluton yrittämään yhtikäs mitään. Vuosi sitten minun olisi pitänyt olla pirtsakkana ja innokkaana kolkuttelemassa viestintäyritysten ovia. En ollut. V-käyrä senkun nousi, kunnes sekään ei enää pitänyt minua pystyssä. Romahdin masennukseen.

eihän täällä liekit uhkaa
täällä pikkuhiljaa pohjaan poltetaan

Mervi työvoimatoimistosta jälleen heitti tarvitsemani köyden. Marraskuun hiipuessa joulukuuksi vedin itseni masennuksen suosta takertumalla rakkaimpaan harrastukseeni: päätin yrittää löytää töitä kirjojen parista. Oli aika suunnata ponnistukseni jälleen uusiin yrityksiin, tällä kertaa kustannusalan yrityksiin.

Mutta ei minusta tullut kustannustoimittajaa, ei tullut edes oppikirjojen kirjoittajaa. Yritykset olivat periaatteessa kiinnostuneita minusta ja osaamisistani. Juuri tuolloin töitä ei ollut kuitenkaan tarjolla. Piti jäädä odottamaan.

Odottelu vei minut uudestaan masennukseen. En tiedä, voiko turhauttavasta työnhakemisesta tulla burn out, mutta pohjaan palaneelta minusta ainakin tuntui.

eilen torin laitaan

kasvoi mandoliinipuu

Odottelu päättyi 20.5.2008. Kävin tuona päivänä viimeisen keskustelun Mervin kanssa. Kerroin hänelle, että halusin lopettaa työpaikan etsimisen ja sen sijaan työllistää itse itseni, yrittäjänä. Kerroin hänelle syyt, ja hän myönsi ne päteviksi.

Ensimmäinen syy yrittäjäksi ryhtymiseeni on se, että minun on vaikeaa löytää työpaikkaa. Syitä tähän on useita, mutta tärkein on koulutustasoni. Niin oudolta kuin asia saattaa vaikuttaakin, minulle on työllistymisen este se, että olen korkeasti koulutettu.

Käsi- ja taideteollisuusalan vaatetuksen ammatti-opettajan paikkoja pääkaupunkiseudulla on niukasti, ja vain osaan niistä vaaditaan maisterin tutkinto, joka minulla on. Jos työn pätevyysvaatimus on omaa tutkintoani alempi, työnantaja ei valitse minua. Miksi hän niin tekisi, kun tarjolla on suuri määrä minua halvempia työntekijöitä, jotka suoriutuvat työstä aivan hyvin?

Lisäksi, kun haen viestintäalan töitä, työkokemukseni ja koulutustasoni välillä on ristiriita. Koska työkokemukseni on toiselta toimialalta, on minun haettava aloittelijatason työtä, joka on sopiva myös korkeakouluopintonsa juuri päättäneelle nuorelle. Minulla on koulutuksen lisäksi yli 20 vuoden työkokemus, joten minulle tulee maksaa enemmän palkkaa kuin vastavalmistuneelle. Ei liene vaikea arvata, kenet työantaja valitsee.

Työllistymisen esteiden lisäksi yrittäjäksi ryhtymiseni johtuu muistakin syistä, joista suuri osa liittyy persoonaani. Tärkein näistä muista syistä on kuitenkin K:n kanssa ideoimamme loistava liikeidea. Ilman sitä yrittäjäksi ryhtymiseni olisi yhtä tyhjän kanssa.

Finnish Municipal Elections 2008 -- Kuntavaalit 2008

Haluaisit lukea jutun suomeksi? OK, klikkaa tätä.

In the election, yesterday, Helsinki got a city council in which, among others, there are 10 entrepreneurs, one former entrepreneur, one free lancer actress, one non-fiction author, and one wife of an entrepreneur. The council makes a total of 85 members. I’ve gathered this information mainly in the Yle Election Results; additional information comes from Helsingin Sanomat Election Machine. It is possible that the information that I’ve gathered is not complete.

In my opinion, one can say that the entrepreneurs are well represented in the city council. However, if one takes a closer look on the parties from which these people that are familiar with entrepreneurship come to the council one has, as far as I’m concerned, a reason for concern.

Of the representatives that are also entrepreneurs seven (7) come from the National Coalition Party, one comes from the Green League of Finland, one is a Social Democrat, and a party card of the Christian Democrats can be found in the pocket of one of them. The free lancer actress is a Social Democrat, the non-fiction author and the wife of an entrepreneur come from the ranks of the communists. As I add that the former entrepreneur is a coalition politician, it’s easy to see that the coalition contingent, eight (8) councilors with the background of an entrepreneur, is remarkable whereas the entrepreneur candidates of the other parties have only rarely made it to the council.

How will the conditions of entrepreneurship be developed by a council that has one party group within which there is such a strong group of entrepreneurs while the other party groups are without such a group? As far as I know, a politician isn’t supposed to make decisions independently but to yield to the common opinion of the party group. How favorably does a party group see entrepreneurship if it has only one member that is an entrepreneur? I think that one has a good reason to misgivings: it might well be that, in the party group, the opinions of that one person will have low impact, if any.

Kuntavaalit 2008 -- Finnish Municipal Elections 2008

You would like to read it in English? OK, click this.

Eilisissä vaaleissa Helsinki sai valtuuston, jossa on jäsenenä muiden muassa 10 yrittäjää, yksi entinen yrittäjä, yksi freelancer näyttelijä, yksi tietokirjailija ja yksi yrittäjän vaimo. Yhteensä valtuustossa on jäseniä 85. Nämä tiedot olen koonnut pääasiassa Ylen vaalitulospalvelusta; lisätietoja hain HS:n vaalikoneelta. On mahdollista, että näistä lähteistä saamani tiedot ovat puutteellisia.

Yrittäjien edustusta valtuustossa on mielestäni syytä pitää hyvänä. Aihetta huoleen minusta on kuitenkin, kun katsoo lähemmin, mistä puolueista nämä yrittäjyyttä läheltä tuntevat ihmiset tulevat.

Yrittäjäjäsenistä seitsemän (7) on kokoomuslaisia, yksi on vihreitä, yksi tulee demareista ja yhden taskusta löytyy kristillisten jäsenkirja. Freelancer näyttelijä on demari, tietokirjailija ja yrittäjän vaimo ovat kommareiden riveistä. Kun vielä lisään, että entinen yrittäjä on kokoomuspoliitikko, on helppo havaita, että kokoomuksen osuus, kahdeksan (8) yrittäjätaustaista valtuutettua, on huomattava, kun taas muiden puolueiden yrittäjäehdokkaat eivät ole juuri päässeet valtuustoon.

Miten yrittäjyyden edellytyksiä kehittää valtuusto, jossa yhden valtuustoryhmän sisällä on näin vahva yrittäjäjoukko, kun muiden puolueiden valtuustoryhmistä ei vastaavaa ryhmää löydy? Poliitikon kun ei itsenäisesti odoteta päätöksiään tekevän vaan myötäilevän valtuustoryhmän yhteistä kantaa. Miten yrittäjämyönteinen on sellaisen valtuustoryhmän näkemys, jossa on vain yksi yrittäjäjäsen? Minusta on syytä epäillä, että tämän yhden ihmisen näkemyksille ei ryhmässä juuri anneta painoarvoa.

My little, black notebooks -- Pienet mustakantiseni

Haluaisit lukea jutun suomeksi? OK, klikkaa tätä.

As I told the reader earlier, back then, when I started with the pondering whether to become an entrepreneur or not, the idea was to start a business with my friend K. I met her many times, and we discussed our ideas. It was only after our third meeting that I figured out that it would be a smart move to take notes. From 29.4.2008 forwards, I've been carrying around a notebook.

Since that date, I've already filled one book and a half of another. For countless times, I've thanked myself that I got started with the notes. Without my little, black books, I would've forgotten too many good ideas and pieces of useful information.

It's almost time to get a new notebook. Maybe, this time, I should look for something more cheering than a book with black covers?

Pienet mustakantiseni -- My little, black notebooks

You would like to read it in English? OK, click this.

Kuten kerroin jo aikaisemmin, alkaessani pohtia ryhtyäkö yrittäjäksi vai ei pohdiskelun kohteena oli yhteinen yritys ystäväni K:n kanssa. Tapasimme useita kertoja, ja keskustelimme ideoistamme. Vasta kolmannen kerran keskusteltuamme tajusin, että oli tarpeen kirjata ideoitamme paperille. Aloin pitää mukanani muistikirjaa 29.4.2008.

Tuosta päivästä lähtien minulle on kertynyt muistiinpanoja jo puolentoista muistikirjan verran. Olen ehtinyt jo lukemattomia kertoja onnitella itseäni, että tulin alkaneeksi muistiinpanojen tekemisen. Ilman pieniä, mustia kirjojani olisi moni hyvä idea ja hyödyllinen tieto unohtunut.

Kohta minun pitää hankkia uusi muistikirja. Pitäisiköhän tällä kertaa etsiä jotakin vähän pirtsakampaa kuin mustakantinen kirja?